Tervetuloa Blogiini!
Näytetään tekstit, joissa on tunniste blues. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste blues. Näytä kaikki tekstit

tiistai 26. helmikuuta 2013

Seasick Steve - Hubcap Music - Uusi levy

Seasick Steven uusi albumi "Hubcap Music" ennakkotilattavissa




Seasick Steve julkaisi juuri uuden teaserin tulevalta "Hubcap Music"levyltä: Video:


Videoklipin perusteella ei ole vaikea arvata mistä on kyse. Jos aikaiseimmat Seasick Steven levyt on jo hallussa, niin ihan ehtaa ja taattua blues-kamaa tämäkin on. Menee ehdottomasti omalle hankintalistalla pelkästään tämän videon perusteella.Vielä joku päivä, kun kyseinen herra saataisiin Puistobluesiin! :)

- Osa levyllä kuultavista kitaroista on tehty vanhoista pölykapseleista! 
- Levyllä kuullaan vierailijoita, kuten John Paul Jones (Led Zeppelin), Jack White (White Stripes, Raconteurs, The Dead Weather) ja Luther Dickinson (North Mississippi Allstars)

Levy on saatavissa 180g vinyylinä, latauksena (mp3), normaali CD:nä ja Digipak CD:nä. Ensimmäiset 300 digipak-levyä tulee Seasick Steven nimmareilla varustettuna (Nopeimmat syövät hitaat):

Limited Edition nimmaroitu Digipak CD saatavilla: store.universal-music.co.uk

Seasick Steve - Hubcap Music - biisilista:

01. Down On The Farm
02. Self Sufficient Man
03. Keep On Keepin’ On
04. Over You
05. The Way I Do
06. Purple Shadows
07. Freedom Road
08. Home
09. Hope
10. Heavy Weight
11. Coast Is Clear

Ennakkotilaus: tilattavissa

Julkaisupäivä: 29/04/2013



Seasick Steve - Discografia:

Cheap (2004)
Dog House Music (2006)
I Started Out with Nothin and I Still Got Most of It Left (2008)
Man from Another Time (2009)
You Can't Teach an Old Dog New Tricks (2011)
Hubcap Music (2013)

keskiviikko 19. syyskuuta 2012

L.R. Phoenix & Brother Johnson - Ravintola Base 15.9.2012

Keikka-arvio: L.R. Phoenix ja Brother Johnson - Ravintola Base 15.9.2012


Keikkapaikkana toiminut Ravintola Base oli allekirjoittaneelle ennestään tuntematon paikka. Räkälää pelättiin, mutta paikalle saapumisen jälkeen nämä pelot poistuivat nopeasti. Varsin tasokas paikka on kyseessä. Basessa on ravintola- ja baaripuolet erikseen. Valitettavasti ravintolapuolen sulkeuduttua (22:30) ei mitään purtavaa (nachojen lisäksi) ole enää baarin puolella myytävissä.

Vaikka sisäänpääsymaksua ei ollutkaan, niin paikalle oli vaivautunut vain n. 30 hengen yleisö. Niistäkään kaikille musiikki ei ilmaisesta sisäänpääsystä johtuen ollut varmastikaan se varsinainen syy paikalla oloon. Keskustelu oli varsinkin keikan ensimmäisen puoliskon aikana varsin äänekästä. Tätä ei onneksi nauhoituksella kuule, kun rakensin sohvatyynyistä MacGyver-tyyliin nauhurille näppärän suojavallin. Mutta sitten itse keikkaan...

Keikan avausbiisi Hollow Log räjähti ilmoille sellaisella latauksella, että varmasti jokaisessa pöydässä herättiin. Tultiin sitä kuuntelemaan musiikkia tai ei. Tällä kertaa L.R. Phoenix ja Brother Johnson olivat jättäneet "matkalaukkurummut" kotiin. Lieneekö syynä se, että paikalle ei ollut omaa PA-laitteistoa ollenkaan(?), vai jostain muusta syystä. Jäin kaipaamaan... Ehkäpä sitten ensi kerralla. Keikan ekalta puoliskolta parhaiten mieleen jäivät "The Cypress Grove" "Goin' Down South" "Red Cross", "Jack Of Diamonds", erityisesti Cypress Groven säe "Like the good book says, you gotta reap what you sow" jää jostain syystä päähän soimaan päiviksi.


LR Phoenix - The Cypress Grove (live):


LR Phoenix - Jack Of Diamonds (live):

....Hienoa wanhan ajan filmikameraa käytettiin.

Ensimmäisen setin lopussa kuullussa traditioonalissa blues-veisussa "Jesus Is On The Main Line", pääsi myös Brother Johnson lauluhommiin. Brother Johnsonia kuulisi mielellään myös muissakin biiseissä laulamassa taustoja. Setin päätti "John Henry", josta ennen keikkaa kuultiin keikkapaikan stereo-systeemeistä muutamakin eri versio.

Keikan toisella puoliskolla Brother Johnsonin kitarassa oli jotain häikkää, ja sitä selvitellessä LR Phoenix sitten soitteli muutaman veisun soolona. Ja vielä yhden tai kaksi lisää, kun Herra Phoenixin kitarasta katkesi kieli, ja Topi (Alias Brother Johnson), sitten vaihtoi reiluna kaverina uutta tilalle.

Yksi soolona soitetuista oli omistani blues-suosikeista "Grinnin' In Your Face" acapellana (Abi Wallensteinin versio tästä biisistä on muuten kanssa mahtava - kuuntele Spotifysta)

Toisen setin aikana yleisökin oli jo paljon paremmin menossa mukana. Omat kohokohdat olivat mainio Boogie Chillen', jossa tuli myöskin pieni "kitara duel", "Goin' To Memphis", joka jostain syystä sai yleisössä varsin vaisun vastaanoton. Keikan viimeisenä kuultu John The Revelator (Acapella) on aina toimiva päätös keikalle.

Ihan Cafe Intro-keikan kaltaiseen hurmokseen ei tällä keikalla päästy, mutta hyvä keikka oli kuitenkin kyseessä. Mikäli rouheampi blues, kuten RL Burnside, Black Keys, Seasick Steve jne. iskee, niin suosittelen päätymään paikalle, kun nämä pojat käy lähistöllä.

Settilista:


Setti 1:

Hollow Log (Video #1*)
The Cypress Grove (Video #1)
Left My Baby Standing
61 Highway
Goin' Down South (Video #1*)
Red Cross
Freight Train
Milk Cow Blues
Jack Of Diamonds
Jesus Is On The Main Line
Smoke Stack Lightning
John Henry

Setti 2:

Grinnin' In Your Face (solo acapella)
Po' Boy (solo)
Hobo
Wrecked
Morning Train
Don't Want No Skinny Woman
The Devil
Levee Camp Blues
Goin' To Memphis
My Black Mama
I Can't Be Satisfied
Boogie Chillen'
Morning Train
Death Letter

Encore:

John The Revelator (Acapella)


PS. Omat videot sisältää melkoisen määrän kohinaa, kun alkuperäiset videot on äärimmäisen tummia, ja tästä syystä jätettiin kuvaamineen ekaan settiin. Parempi sekin, kuin ei mitään. :)




iHerb-mainos, joka pitää minut keikkakunnossa, ja blogin pystyssä:


Kokeile netin parasta luontaistuotekauppaa (vitamiinit, luomutuotteet, superfood jne.) iHerb.comia ja tykästy. Saat samalla vähintään 5 dollaria alennusta ensimmäisestä tilauksestasi. Yli 40$:n tilauksissa alennusta tulee 10 dollaria!

Alennuskoodi/kuponki menee linkin kautta ostoskoriin automaattisesti. Kiitos, että käytit koodiani, ja samalla tuet tämänkin blogin olemassa oloa. :)

Apua tilaamiseen? Omia iHerb-arvosteluja ja kokemuksia

perjantai 8. kesäkuuta 2012

Keikka-arvostelu: L.R. Phoenix & Brother Johnson - Cafe Intro, Kerava

Keikka-arvostelu (Review): L.R. Phoenix & Brother Johnson - Cafe Intro, Kerava



Brother Johnson ja L.R. Phoenix - Cafe Intro, Kerava

Minulle ennen keikkaa vielä tuntematon L.R Phoenix (Leighton Phoenix. S. 1973 Englannissa) esiintyi Keravan Cafe Introssa, yhdessä Brother Johnsonin kanssa. Liput varattiin ennakkoon jo hyvissä ajoin, koska harvemmin pieneen kahvilaan päätyy maailmaa kiertäviä blues-artisteja. Kahvilaan mentiin varmuuden vuoksi myös reippaasti ennen keikan alkua, että saa varmasti varattua hyvät paikat. Ihmetys olikin suuri, kun paikalle oli vaivautunut alle 20 henkilöä katsomaan keikkaa, eikä väkeä tullut sisälle oikeastaan yhtään lisää enää keikan alussa. Saipa siinä ennakkoon soundcheckissä pientä esimakua, että mitä on luvassa. Ja nautittua myöskin kahvilan antimista.

L.R. Phoenix

L.R. Phoenix on kotoisin Englannista ja päätynyt asumaan Suomeen, tarkemmin sanottuna Pohjois-Karjalan maakunnassa sijaitsevaan Rääkkylän kuntaan. Phoenixin blues pohjautuu pitkälti Mississippi bluesin perinteisiin, ja erityisesti RL Burnsiden tuotantoa on kuunneltu huolella. Itse kategorisoin LR. Phoenixin musiikin ”rouhee blues”-kategoriaan, ja lisäisin LR:n musiikkia kyseiseen Spotify-listaani, jos sitä olisi vain Spotifyssa kuunneltavissa.

Herra Phoenix on äärimmäisen hyvä esiintyjä ja todella sanavalmis sellainen. Huumoria riitti biisien välissä, ja saipa yksi yleisössä istunut reippaasti humaloitunut (ja tahtiin osumaton taputtaja) muutaman asiallisen ja huumoripitoisen sivuhuomautuksen. Kertoipa LR Phoenix vielä, että häntä kutsuttiin Englannissa leikkisästi nimellä Blues Lee. Keikalla kuultiin niin akustista, kuin sähköistäkin bluesia, huuliharppua, slide-kitarointia (taskuveitsi oli vaihtunut poron()? Sarvesta tehtyyn slideen). Brother Johnson ja L.R molemmat soittivat myös jaloilla matkalaukkurumpuja (lieneekö oikea nimitys?) ja LR:n toisessa jalassa oli myös tamburiini nilkkaan kietoutuneena. Näillä eväillä saatiin varsin messevä soundi, ja kun Cafe Introssa miksauskin oli kohdillaan, niin voiko enempää pyytää?

Keikkaohjelmisto keskittyi enemmän traditionaalisiin blues veisuihin, ja jokaiseen biisiin Phoenix ja Brother Johnson toivat mukaan omat mausteensa. Jos meno meinasi jossain vaiheessa hiipua, niin aina jostain löytyi uutta vaihdetta silmään. Välillä komppi kulki, kuin juna, ja välillä hidasteltiin ja mehusteltiin blues-riffeillä. Phoenixin laulu on todella vahvaa, mutta menemättä huutamiseksi. Ennen keikkaa pidin laulua aavistuksen teennäisenä, mutta nämä ennakkoluulot karisivat viimeistään parin ensimmäisen biisin aikana. Muutamat hassut biisit mitä youtubesta löytyy ei tee oikeutta sille äänelle mitä livenä pääsee kokemaan. Brother Johnsonin soitto tukee ja sopii hyvin yhteen L.R. Phoenixin soiton kanssa. Kumpikin jättää musiikille myös tilaa hengittää. Tärkeintä ei aina ole se mitä soittaa, vaan mitä jättää soittamatta.

Brother Johnson

Joskus harvoin näkee artistin, joka esiintyy kuin riivattu (Viimeksi Eric Sardinas puistobluesin klubissa vuonna 2000), ja antaa keikalla kaikkensa. Vaikka yleisöä olikin paikalla vain kourallinen, niin yleisössä ei taatusti jäänyt kukaan kylmäksi. Jos jalka ei keikalla vispannut, niin jossain oli vikaa. Jokaisen kappaleen jälkeen aplodit olivat sen verran äänekkäät, että voisi paikalla olisi voinut kuvitella olevan enemmänkin katsojia. Välillä meno oli, kuin blues-kirkossa ja lopussa encoren jälkeen acapellana esitetty John The Revelator taisi viedä monet kirkon ovista sisälle, ja jokainen paikalla ollut varmasti poistui keikalta tyytyväisenä, ja useammat heistä levyjen kanssa. Prosentuaalisesti en ole nähnyt kenenkään myyvän keikalla niin montaa levyä. Ja tämä yleisö ei ollut edes humalassa (yhtä poikkeusta lukuun ottamatta), joten siitä voi jokainen vetää johtopäätöksen miten kovasta keikasta oikein oli kysymys. Kannattaakin ensi kerralla käydä todistamassa, kun Blues Lee pistää paikat uuteen uskoon.



Kotisivut: L.R. Phoenix




VIDEO: L.R. Phoenix & Brother Johnson - Going To Memphis (Live)


VIDEO: L.R. Phoenix & Brother Johnson - I Can't Be Satisfied (Live)


Videoita lisäillään, kun ehditään.




Mainos, joka pitää tämän blogin ja blogin pitäjän vauhdissa:

Kokeile netin parasta luontaistuotekauppaa iHerb.comia ja ihastu. Alennuskoodi YUY952 antaa vähintään 5 dollaria alennusta ensimmäisestä tilauksestasi! Omat iHerb-kokemukset ja arvostelut

keskiviikko 4. heinäkuuta 2007

Bluesia ilmaiseksi

Osoitteessa www.fatpossum.com sijaitsee Fat Possum levy-yhtiön kotisivut. Lähes kaikilta sivuilla olevilta artisteilta löytyy yksi tai useampi ilmainen kappale. Sivuilta lataaminen ei vaadi rekisteröintiä. Yhteensä 101kpl tuli ladattua MP3:sia sivujen kautta, ja näitä kuunnellessa vierehtää tunti jos toinenkin.


Mainos:

Elämä terveellisemmäksi - Luontaistuotteet, vitamiinit ym. iHerb.com:sta. Koodilla YUY952 saat 5 dollaria alennusta ensimmäisestä tilauksestasi! Kummablogi suosittelee. :)

maanantai 2. heinäkuuta 2007

Puistoblues 30.6.2007

Puistoblues 2007 Arvostelu


Esiintyjät:


Lännen-Jukka (J. Karjalainen)

Billy Boy Arnold ja Jody Willians

Keb' Mo'

Johnny Winter



Saavuin paikalle, kun Lännen-Jukka (J. Karjalainen) oli jo aloittanut oman settinsä. Istuttuani Järvenpään nurmelle Lännen-Jukka pamautti ilmoille Nancyn ja Sallyn, joka olikin ainoa tuttu biisi uudelta levyltä. Jukka kertoi viihdyttäviä tarinoita kappaleiden välissä ja ne toivatkin biiseihin enemmän uskottavuutta, ja mikäli mahdollista, niin myös syvyyttä. Itse olen ollut vähän epäilevä tätä Lännen-Jukka touhua kohtaan, mutta nyt taidankin antaa uuden mahdollisuuden levylle.

Seuraavaksi lavan valtasivat Billy Boy Arnold ja Jody Willians, joiden Chicago-blues varmasti iski wanhan cunnon bluesin ystäviin. Mukanaan he toivat legendaarisen basistin Bob Strogerin. Johnny Winter laulaa, että "I'm a bluesman", mutta vielä on matkaa Bob Strogeriin, joka voi sanoa ilman epäilystä "Minä olen blues". Pienoisia kauneusvirheitä olivat lopussa CD-levyjen ehkäpä liiallinenkin mainostaminen, sekä Jody Williamsin kitarataitojen jatkuva ylistäminen. Tekoja ei käy kiiistäminen, mutta silti. Minulle kumppanusten blues oli vain lämmittelyä tulevaan.

Puistobluesin pääesiintyjä minulle oli Keb' Mo' (oikealta nimeltään Kevin Moore). Keb' Mo' on käynyt Suomessa kerran aikaisemmin (Pori Jazz 2001). Tuolloin matkasin Tuusulasta Poriin, vain katsomaan 60 minuutin keikan ja sieltä heti takaisin kotiin. Nyt ei tarvinnut, kuin mennä Tuusulanjärven toiseen päähän. Alunperin Keb' Mo':n oli tarkoitus olla illan pääesiintyjä, mutta edellisenä iltana tuli lippuja ostettaessa tieto, että Johnny Winter esiintyykin viimeisenä. Porin keikalla harmitti, kun Keb' Mo' ei voinut järjestäjien tiukkojen aikataulujen takia esittää encorea ollenkaan. Onneksi puistobluesissa pystytään joustamaan, ja jokaisen artistin kohdalla oli myös encorelle tilaa. Pienenä kauneusvirheenä voidaan Mooren kohdalla pitää tervehdystä Järvenpään yleisölle, joka kuului "Hello, Helsinki!". Muinoinen HIFI-lehti käytti monissa testeissään Keb' Mo':n levyjä testatessaaan laitteita, koska kyseisten levyjen soundit ovat likimain täydelliset. Myös keikoilla herra Moore pitää huolen, että kaikki on kohdallaan. Eturivissä tuli huomattua, kuinka nappuloita säädeltiin ja ohjeita jaettiin kiitettävästi myös miksaajalle. Rumpuja soitti Kevin Moore II. Nimestä ja iästä voisi päätellä, että kyseessä on Kevin Mooren poika, mutta omilla nettitaidoillani en saanut tähän täyttä varmuutta. Vaikka levyt on kuunneltu puhki, niin joka kerta Keb' Mo' saa minut tarttumaan myös kappaleiden sisältöön. Siitäkään ei ole haittaa, että soitto on iloista ja tarttuvaa. Täydellistä siis kesäiseen iltaan.

Johnny Winter oli selvästi herra, jota yleisö tuli katsomaan. Noin 80 minuutin keikka tarjosi yleisölle varmasti sitä mitä tulivatkin hakemaan. Rosoista ja suoraviivaista bluesia. Vaikka Winterin soittokunnosta on ollut epäilyksiä, niin Järvenpäässä soitto ainakin kulki, kuten myös laulaminenkin. Ajoittain puhe kuulosti aivan Tom Pettylta. Pidemmät välipuheet pitivät rumpali Wayne June, joka veti jokaisen biisin itseään säästämättä. Muutamalla biisillä vieraili myös Paul Nelson, jonka komppaukset toivat menoon jämäkkyyttä, ja antoi Winterille mahdollisuuden keskittyä vain revittämiseen. Itselläni ei ole yhtään Johnny Winterin levyä, mutta eiköhän tuokin epäkohta tule korjattua.

Tässä livepätkä puistobluesista: Johnny Winter - It's All Over Now (Älä turhaan linkitä suoraan kappaleeseen, sillä vaihdan osoitetta säännöllisesti linkityksen estämiseksi)

Muuten varsin mukavaa iltaa pilasivat hieman yleisö, joka ei aina osannut käyttäytyä. Välispiikkien kohdilla tuli "just play!" huutoja, ja Lännen-Jukan kohdalla "Soita nyt vaan se biisi", sekä buuausta Johnny Winterin lopetettua, kun toista encorea ei tullut. Ennen Lännen-Jukan lopettamista innokkaimmat alkoholin ystävät olivat jo sammuneet rinteeseen. Illalla heidän joukkonsa olivat "yllättäen" kasvaneet. Bussijonot, sekä paikalta poistuminen eri kulkuneuvoin oli organisoitu heikosti. Asioita joita luulisi, että 30-vuotias puistoblues olisi edellisistä kerroista oppinut. Toinen asia mikä on varmaa, niin blues-yleisö ei ainakaan osaa noudattaa sääntöjä, vaikka minulla ei kesällä kiire olekaan, niin kyllähän se harmittaa kun jonossa sumeilematta ohitellaan. Tämä vuosi meni hyvän sään merkeissä, ja nyt vain odottelemaan ensi vuoden kattausta.

Tämä vuoden esiintyjien levyjä voi odotellessa ostaa osoitteesta: www.cdon.com .


Mainos:

Elämä terveellisemmäksi - Luontaistuotteet, vitamiinit ym. iHerb.com:sta. Koodilla YUY952 saat 5 dollaria alennusta ensimmäisestä tilauksestasi! Kummablogi suosittelee. :)